Entisenä Internet-riippuvaisena "egirlinä" voin sanoa, että elämä on saavuttanut kauniin pisteen, jossa se, mitä tapahtuu todellisessa elämässäni, on parempaa kuin online-elämässäni. Mutta en enää katso verkkoelämääni halveksuen tai jonain myrkyllisenä salaisena syöpäkasvaimena, josta minun on päästävä eroon. Verkkoelämäni on vain suloinen lisä yltäkylläiseen todelliseen elämään, jonka olen rakentanut itselleni. Ja tämä lausunto saattaa tuntua hullulta normaaleista ihmisistä, jotka eivät ole käsitelleet olemuksensa täydellistä menettämistä internet-persoonaansa. Mutta olen vihdoin löytänyt tasapainon, jossa voin olla molemmissa maailmoissa helposti ja kiitollisina. Tästä olen kiitollinen.