Mietitkö, mikä "käyttöliittymä" oikeastaan on? Vain luku -verkkosivustoista (Web1.0) interaktiivisiin verkkosivustoihin (Web2.0) ja luvattomien verkkojen käyttöliittymään (Web3.0) olemme kaikki kokeneet omakohtaisesti Internetin käytön kehityksen. Web3.0:n nousun myötä meidän on nyt kohdattava keskeiset erot siinä, miten käyttöliittymät toimivat ja mitä se tarkoittaa laille ja politiikalle. Uudessa artikkelissa @RebeccaRettig1, @amandatums ja @LazPieper annamme pohjustuksen molempiin kysymyksiin.

2/ Ensinnäkin joitain perusasioita. Verkkosivustoissa on kaksi osaa: käyttöliittymä ja tausta. Käyttöliittymä on se, minkä kanssa käyttäjä on vuorovaikutuksessa; Tausta on ohjelmisto, joka saa kaiken toimimaan. Web2.0:n avulla käyttöliittymän tarjoaja (tyypillisesti suuri teknologia- tai rahoitusyritys) toimii portinvartijana taustaohjelmistoille, jotka ovat omia ja yksityisomistuksessa ja heidän ylläpitämiään. Käyttäjien Web2.0-käyttöliittymän kanssa vuorovaikutuksessa antamat tiedot omistaa ne vastaanottava yritys. Web3.0:n avulla käyttöliittymät antavat käyttäjille mahdollisuuden osallistua lohkoketjuverkkoihin, joissa käyttäjä (1) omistaa omat tietonsa, (2) tekee päätöksiä siitä, miten ja milloin jakaa tietoja, (3) tekee päätöksiä siitä, milloin ja miten osallistua transaktioihin lohkoketjuverkossa tai lohkoketjupohjaisessa sovelluksessa ja (4) käyttää, siirtää ja suojaa omaa digitaalista omaisuuttaan.

3/ Kirjoittajat käyttävät hyödyllistä analogiaa havainnollistaakseen näiden kahden välistä keskeistä eroa: "Viime kädessä, kun Web2.0-käyttöliittymän operaattori toimii kuin portinvartija, Web3.0-käyttöliittymän kehittäjä on samanlainen kuin joku, joka rakentaa valtamerisataman: kuka tahansa voi luoda helpomman pääsyn merelle, mutta ihmiset voivat myös lähteä purjehtimaan mistä tahansa rannikolta. Ja vaikka joku rakentaa sataman, se ei tarkoita, että hän omistaisi sitä käyttävät veneet."

4/ Nykyiset lait on suunniteltu kolmannen osapuolen portinvartijoille, ei "satamanrakentajille", jotka luovat käyttäjäystävällisen pääsyn julkisiin lohkoketjuihin. Verkon kehittyessä myös sääntelyn pitäisi kehittyä. Kun käyttäjät hallitsevat omaa omaisuuttaan ja tietojaan Web3.0:ssa, päättäjien on otettava tämä huomioon ja lähestyttävä tätä uutta aikakautta uteliaasti, jotta innovaatiot voivat kasvaa ja kukoistaa samalla kun tutkitaan sen todellisia riskejä ja hyötyjä. Sääntelyn on aika kohdata sen tekniikan realiteetit, joita niiden on tarkoitus säännellä.

Ja jos haluat hyödyllisen "huijauslomakkeen", joka esittelee Web2.0:n ja Web3.0:n käyttöliittymän ensisijaiset erot, klikkaa tästä: