"Aamupuu" tervehtii minua ennen aurinkoa, ikään kuin kehoni juhlisi voittoja, joita mieleni ei ole vielä ansainnut. kuitenkin maailma käskee minua nousemaan tietämättä, että olen seisoi jo vastoin tahtoani. Entä jos aamupuu ei ole noloa, vaan sinnikkyyttä? Ehkä se on todiste siitä, että jopa levossa keho kieltäytyy antautumasta.