"Usko johonkin" ei enää toimi Tämä viimeisin NFT:n elpyminen ja OG:iden nostalgiset laulut, joissa kehotetaan uusia tulokkaita "odota vain, et ymmärrä, kuinka villiksi se voi tulla"... sai minut ajattelemaan. Ei vain NFT:iden nykytilasta, vaan laajemmasta uskomekaniikasta kryptomarkkinoihin. Tarkemmin sanottuna se toi minut takaisin lauseeseen, joka kerran määritteli kokonaisia syklejä: Usko johonkin. Se oli enemmän kuin tunnuslause. Se oli kokoontumishuuto, joka vangitsi varhaisen krypton hengen: aika, jolloin suuntausvakaumus oli harvinaista, heimolaisuus palkittiin ja valinnan tekeminen, mikä tahansa valinta, oli parempi kuin sivussa istuminen. Mutta tässä on ongelma: en usko, että tuo lause toimii enää. Mikä pahempaa, mielestäni se johtaa hiljaa harhaan nykyisessä ympäristössä. Semanttisesti "usko johonkin" on avoin. Se ei vaadi tarkkuutta, vain sitoutumista. Se viittaa siihen, että uskomuksella itsessään on arvoa riippumatta siitä, mihin se on suunnattu. Mutta käytännössä lauseella on aina ollut ääneen lausumaton merkitys: se ei tarkoita uskoa mihinkään, se tarkoittaa uskoa tähän. Tämä monitulkintaisuus oli hyödyllinen aikaisemmissa sykleissä. Tuolloin krypton valinnaisuus oli alhainen. Toteuttamiskelpoisia vetoja oli vain kourallinen. Joten kun joku sanoi, että usko johonkin, se oli koiran pilli sille, minkä kaikki jo tiesivät: me kaikki pyörimme samaan ammattiin. Likviditeetillä ei ollut minnekään muualle mennä. Usko keskittyi. Ja tämä keskittyminen aiheutti manioita. Mutta nykypäivän markkinat ovat erilaiset. Valinnaisuus ei ole enää rajoitettua, se kasvaa räjähdysmäisesti. NFT:t, ALT:t, memecoinit, DeFi, DePIN, AI jne. Ekosysteemin jokaisella kolkalla on oma markkinarakonsa, omat uskovansa ja oma likviditeettipoolinsa. Tällaisessa ympäristössä johonkin uskomisesta tulee haitallista. Se pirstoo huomion ja pirstoi pääomaa. Kaikki uskovat... Mutta kaikki uskovat johonkin muuhun. ...