Vanhempana olemisen paradoksi on, että kannustat vanhinta lastasi hänen juostessa eteenpäin, samalla kun pidät nuorimmasta tiukasti kiinni ja toivot, että aika vain pysähtyisi. Tavallaan se heijastaa omaamme – haluamme lisää ihmettä edessämme, vaikka tunnemme lähestyvämme oman matkamme puoliväliä.